Sovintoehdotus ja ostajan tappio oikeudessa asuntokauppariidassa
Sakari Ikonen sp: katsoasunto@gmx.com
Sovintoesityksen esittämällä vastuu oikeudenkäyntikuluista siirtyy vastapuolelle, jos oikeuden arvio korjauskustannuksista vastaa tehtyä arviota. – Näin myös tässä tapahtui, sillä käräjäoikeuden arvio virheen korjauskustannuksista vastasi täysin asiantuntijan tekemää arviota. Tämä tarkoitti sitä, että ostajat olivat aloittaneet turhan oikeudenkäynnin ja joutuivat omien oikeudenkäyntikulujensa lisäksi vastaamaan myös myyjän oikeudenkäyntikuluista sekä käräjäoikeudessa että hovioikeudessa,
Vuonna 1982 rakennettu omakotitalo vaihtoi omistajaa, ja kaikki näytti sujuvan normaalisti. Mutta kaksi vuotta myöhemmin tilanne kääntyi päälaelleen, kun ostajat ottivat yhteyttä lakimiehen kautta ja vaativat lähes puolet kauppahinnasta takaisin. Syynä olivat heidän mukaansa lukuisat kiinteistössä ilmenneet virheet.
Kaikki alkoi heinäkuussa 2017, kun myyjä sai kirjeen, joka ei jättänyt tulkinnanvaraa: talossa oli ostajien mukaan niin paljon ongelmia, että korvausvaatimus oli mittava. Ennen kauppaa oli tehty kuntotarkastus, jossa käytiin läpi erityisesti riskirakenteita, kuten sokkelin mataluus ja mahdollinen kosteusrasitus. Yläpohjasta ei löytynyt mitään hälyttävää, mutta rikkinäinen aluskate johti siihen, että kauppahintaa alennettiin 7 000 eurolla.
Myyjä ei jäänyt odottelemaan, vaan otti heti yhteyttä lakitoimistoon. Siitä alkoi yli kuusi vuotta kestänyt oikeusprosessi, joka kulki läpi käräjäoikeuden ja hovioikeuden. Vaikka matkan varrella yritettiin sovintoa useaan otteeseen – mikä on yleensä suositeltavaa, jos virhevastuu voi olla mahdollinen – ostajat eivät hyväksyneet tarjottua ratkaisua. Heille ehdotettiin noin 10 000 euron hinnanalennusta, joka vastasi asiantuntijan arviota makuuhuoneista löytyneiden mikrobien korjauskustannuksista. Tarjous ei kelvannut.
Ostajien vaatimukset ulottuivat laajalle: he nostivat esiin yläpohjan ja ulkoseinien eristeiden puutteet, erityisesti lämmöneristyksen osalta. Yhdestä seinän aukaisukohdasta mitattu eristepaksuus oli heidän mukaansa pienempi kuin piirustuksissa ilmoitettu, ja he pitivät tätä virheenä. Myyjän edustaja puolestaan katsoi, ettei ero ollut merkittävä kiinteistön käytön kannalta. Lisäksi ostajat väittivät, että talon lattiat olisi pitänyt purkaa ja rakentaa uudelleen, mikä heidän laskelmissaan nosti korjauskustannukset huomattavasti.
Myyjä koki tilanteen hämmentävänä ja pelottavana: "Olimme myyneet kuntotarkastetun talon hyvässä uskossa, mutta nyt meille sanottiin, että puolet talosta olisi pitänyt purkaa – ja että lasku kuuluisi meille."
Oikeudessa asiantuntijalausunnot erosivat toisistaan, mikä ei ole harvinaista kiinteistöriidoissa. Lopulta oikeus päätyi tukemaan arviota, jonka mukaan korjauskustannukset olivat kohtuullisia, ja katsoi ostajien vaatimukset ylimitoitetuiksi. Tämä johti siihen, että ostajat joutuivat maksamaan omat oikeudenkäyntikulunsa – ja lisäksi korvaamaan myyjän kulut sekä käräjä- että hovioikeudessa.
Lopputulos oli selvä: molemmat oikeusasteet päätyivät samaan ratkaisuun. Myyjä voitti riidan, ja ostajien virheväitteet todettiin perusteettomiksi.
