Teknikka: Radon Suomessa

Radon Suomessa

Radon on hajuton, väritön ja näkymätön radioaktiivinen kaasu, jota voi esiintyä sisäilmassa. Koska radonia ei voi havaita ilman mittauslaitteita, radonpitoisuuden selvittäminen onnistuu vain mittaamalla. Suomessa sisäilman radonpitoisuudet ovat korkeampia kuin monissa muissa maissa. Tämä johtuu erityisesti maan geologisista ominaisuuksista, rakennustavoista sekä ilmastosta.

Suomalaisten kotien keskimääräinen radonpitoisuus on noin 94 becquereliä kuutiometrissä (Bq/m³), mikä vastaa noin neljän millisievertin säteilyannosta vuodessa.

Radonpitoisuuksien hallinta on helpointa hoitaa talon rakennusvaiheessa, mutta jo olemassa olevissa rakennuksissa radonpitoisuutta voidaan alentaa esimerkiksi radonimurin avulla. Radonin pääasiallinen lähde on talon alla oleva maaperä, josta radon kulkeutuu rakennukseen perustuksissa olevien halkeamien ja rakojen kautta.

Sosiaali- ja terveysministeriön asettama viitearvo asuintilojen sisäilman radonpitoisuudelle on 300 becquereliä kuutiometrissä (Bq/m³). Uusissa rakennuksissa suositeltava viitearvo on tiukempi, 200 Bq/m³.

Radonin Lähteet

Maaperän huokosilma sisältää aina runsaasti radonia, ja tämä radonpitoinen ilma pääsee rakennuksiin erityisesti alapohjan rakojen kautta. Rakennuksen sisätiloihin radon kulkeutuu alipaineen vaikutuksesta, joka syntyy ulko- ja sisäilman lämpötilaeron sekä koneellisen ilmanvaihdon seurauksena. Talvella, kun ulkoilma on kylmempää, sisälle virtaa enemmän radonpitoista ilmaa, ja tästä syystä rakennusten radonpitoisuudet ovat yleensä talvella korkeampia kuin kesällä.

Radonia voi vapautua myös rakennuksen alla olevasta kalliosta ja täytemaasta, sekä peruslaatan ja kantavien rakenteiden mineraalipohjaisista materiaaleista, kuten betonista ja kevytbetonista.

Maaperän uraanipitoisuus vaikuttaa suoraan radonpitoisuuteen: mitä suurempi uraanipitoisuus alueella on, sitä korkeampia radonpitoisuuksia rakennuksissa havaitaan. Myös maaperän ja täytemaan läpäisevyydellä on merkitystä. Karkeampi ja läpäisevämpi maa johtaa korkeampiin radonpitoisuuksiin. Kuitenkin radonia voi esiintyä missä tahansa Suomessa, ja sen pitoisuus on aina varmistettava mittauksella.

Juomavesi ja radon

Juomavedessäkin voi esiintyä radonia, ja Suomessa se on merkittävin juomavedessä esiintyvä radioaktiivinen aine. Nielty radon altistaa mahalaukun säteilylle, mutta sen lisäksi radon pääsee hengitysteihin, kun se haihtuu vedestä ilmaan, erityisesti veden lämmetessä tai esimerkiksi suihkun ja kylpyjen yhteydessä.

Rakennusmateriaalit

Rakennusmateriaalit, kuten betoni, vaikuttavat radonpitoisuuteen. Betonirakenteisissa rakennuksissa, joissa seinät, katto ja lattia ovat betonielementeistä, radonpitoisuus voi olla keskimäärin noin 70 Bq/m³. Puurakenteisissa pientaloissa, joissa vain lattialaatta on betonista, laatan vaikutus radonpitoisuuteen on yleensä alle 20 Bq/m³.

Radonmittaus

Radonmittaus tehdään yleensä joko talvella tai alkusyksystä, koska silloin sisäilman radonpitoisuus on tyypillisesti korkeampi. Radonmittaus on tärkeä erityisesti alueilla, joilla tiedetään olevan korkea radonpitoisuus.

Radonmittauksen vaiheet:

1. Mittauslaitteen hankinta: Voit tilata radonmittauspurkkeja (passiivisia mittauspurkkeja) esimerkiksi internetistä tai radonmittauksia tarjoavista yrityksistä.

1. Asetuspaikan valinta: Mittauspurkit sijoitetaan asumiskäytössä oleviin huoneisiin, kuten olohuoneeseen tai makuuhuoneeseen. Mittaus tehdään vähintään kahdessa eri huoneessa ja purkit tulee sijoittaa noin metrin korkeudelle lattiasta, pois ikkunoiden ja ilmanvaihtokanavien läheisyydestä.

1. Mittausjakso: Mittaus kestää yleensä 2–3 kuukautta. Lyhyempää mittausaikaa, esimerkiksi 7 vuorokautta, voidaan käyttää lisämittauksena, mutta se ei anna yhtä luotettavaa tulosta kuin pitkäaikainen mittaus.

1. Mittauspurkkien palautus ja tulosten saaminen: Mittauspurkit lähetetään mittausajan jälkeen takaisin laboratoriolle, joka analysoi ne ja antaa tulokset.

Suositellut radonpitoisuuden rajat:

• 200 Bq/m³: Tämä on enimmäisraja asumistiloissa Suomessa. Jos mittaustulos ylittää tämän rajan, suositellaan toimenpiteitä radonpitoisuuden vähentämiseksi.
• 300 Bq/m³: Tämä on EU
  asettama enimmäisraja. Jos pitoisuus ylittää tämän, korjaustoimenpiteet ovat erityisen suositeltavia.
• Alle 100 Bq/m³: Tämä on tavoitetaso, jossa radonpitoisuus on turvallisella tasolla asumiseen.

Radonkorjaukset

Tehokkaimmat menetelmät ovat radonimuri ja radonkaivo. Ennen korjaukseen ryhtymistä tulee tarkistaa, että ilmanvaihto toimii. Puuttellinen ilmanvaihto nostaa radonpitoisuutta. Tiivistyksillä voidaan pienentää radonpitoisuutta, mutta ne voivat olla haastavia varsinkin puutaloissa.

Asuntojen radonkorjaaminen
Pientaloasuntojen radonpitoisuudet  kunnittain
Pientaloasuntojen radonpitoisuudet  postinumeroalueittain
Radonkartat 

Radon Suomessa | Säteilyturvakeskus STUK