Radon Suomessa
Radon SuomessaSakari Ikonen sp: katsoasunto@gmx.com
Yhteenveto
Radon on hajuton ja näkymätön radioaktiivinen kaasu, jota esiintyy sisäilmassa erityisesti Suomessa maan geologisten ominaisuuksien vuoksi. Radonpitoisuus voidaan selvittää vain mittaamalla. Suomalaisten kotien keskimääräinen radonpitoisuus on 94 Bq/m³, ja radonia pääsee rakennuksiin erityisesti maaperästä. Sosiaali- ja terveysministeriö on asettanut viitearvoksi 300 Bq/m³, mutta uusissa rakennuksissa suositellaan 200 Bq/m³. Radonpitoisuutta voidaan vähentää radonimurilla, tiivistämällä rakenteita tai tehostamalla ilmanvaihtoa.
Ominaisuuksia:
- Radon on hajuton, väritön ja näkymätön radioaktiivinen kaasu.
- Suomessa radonpitoisuudet ovat korkeampia geologisten ominaisuuksien ja rakennustapojen vuoksi.
- Keskimääräinen radonpitoisuus suomalaisissa kodeissa on 94 Bq/m³.
- Radonia pääsee sisäilmaan erityisesti maaperästä alapohjan rakojen kautta.
- Viitearvo asuintilojen radonpitoisuudelle on 300 Bq/m³.
- Radonpitoisuutta voidaan vähentää radonimurilla ja ilmanvaihdon parantamisella.
- Radon voi kulkeutua myös rakennusmateriaaleista ja juomavedestä.
- Mittaus suositellaan tehtäväksi talvella tai syksyllä.
Radon
Radon on siitä hankala kaveri, että sitä ei voi nähdä, haistaa tai maistaa – kyseessä on täysin näkymätön, hajuton ja väritön radioaktiivinen kaasu. Ja silti se voi hiipiä sisäilmaan huomaamatta. Koska radonia ei voi havaita aistinvaraisesti, sen määrää voidaan selvittää vain mittaamalla.
Suomessa radonpitoisuudet sisäilmassa ovat keskimäärin korkeampia kuin monissa muissa maissa. Tämä johtuu pitkälti meidän geologiasta – kallioisesta maaperästä – sekä rakennustekniikasta ja ilmastosta. Keskimääräinen radonpitoisuus suomalaisissa kodeissa on noin 94 becquereliä kuutiometrissä (Bq/m³), mikä vastaa suunnilleen neljän millisievertin vuotuista säteilyannosta.
Radonin hallinta on helpointa hoitaa jo rakennusvaiheessa, jolloin voidaan asentaa esimerkiksi radonputkistoja tai muita rakenteellisia ratkaisuja. Mutta jos talo on jo pystyssä, ei hätää – radonpitoisuutta voidaan silti vähentää esimerkiksi radonimurin avulla. Radon nimittäin kulkeutuu rakennukseen pääasiassa maaperästä, perustusten halkeamien ja rakojen kautta.
Sosiaali- ja terveysministeriö on asettanut viitearvot sisäilman radonpitoisuudelle: vanhoissa rakennuksissa raja on 300 Bq/m³, mutta uusille rakennuksille suositellaan tiukempaa arvoa, 200 Bq/m³. Näiden arvojen ylittäminen tarkoittaa, että toimenpiteisiin olisi syytä ryhtyä.
Radonin Lähteet
Maaperän huokosilma on luonnostaan täynnä radonia, ja tämä näkymätön kaasu löytää tiensä rakennuksiin erityisesti alapohjan rakojen ja halkeamien kautta. Sisätiloihin radon kulkeutuu alipaineen vaikutuksesta – ilmiö, joka syntyy ulko- ja sisäilman lämpötilaeron sekä koneellisen ilmanvaihdon yhteisvaikutuksesta. Talvella, kun ulkoilma on kylmää ja sisällä lämmintä, radonpitoista ilmaa virtaa sisään entistä enemmän. Siksi radonpitoisuudet ovat yleensä korkeimmillaan juuri talvikuukausina.
Radon ei kuitenkaan tule pelkästään maaperästä. Sitä voi vapautua myös rakennuksen alla olevasta kalliosta ja täytemaasta, sekä itse rakennusmateriaaleista – esimerkiksi betonista ja kevytbetonista, jotka sisältävät mineraaleja.
Yksi merkittävä tekijä radonpitoisuuksien taustalla on maaperän uraanipitoisuus. Mitä enemmän uraania maassa on, sitä enemmän radonia syntyy ja kulkeutuu rakenteisiin. Myös maaperän rakenne vaikuttaa: karkea ja hyvin läpäisevä maa päästää radonin helpommin kulkemaan, mikä nostaa pitoisuuksia.
On hyvä muistaa, että radonia voi esiintyä käytännössä missä tahansa Suomessa – ei vain tietyillä alueilla. Siksi sen määrää ei voi arvailla, vaan se on aina varmistettava mittaamalla. Jos haluat, voin kertoa lisää siitä, miten mittaus tehdään ja milloin se kannattaa toteuttaa.
Juomavesi ja radon
Radonia voi löytyä myös juomavedestä, ja Suomessa se on itse asiassa yleisin radioaktiivinen aine, jota vedessä esiintyy. Vaikka radon on näkymätön ja hajuton, sen vaikutukset eivät ole mitättömiä – erityisesti silloin, kun sitä nautitaan tai hengitetään.
Kun radonpitoista vettä juodaan, nielty radon altistaa mahalaukun säteilylle. Mutta siinä ei vielä kaikki. Radon haihtuu vedestä helposti ilmaan, erityisesti lämpimässä vedessä – eli juuri silloin, kun otetaan suihku, kylvetään tai käytetään kuumaa vettä muulla tavoin. Tällöin radon pääsee hengitysteihin, mikä lisää altistumista.
Rakennusmateriaalit
Rakennusmateriaalit, kuten betoni, vaikuttavat radonpitoisuuteen. Betonirakenteisissa rakennuksissa, joissa seinät, katto ja lattia ovat betonielementeistä, radonpitoisuus voi olla keskimäärin noin 70 Bq/m³. Puurakenteisissa pientaloissa, joissa vain lattialaatta on betonista, laatan vaikutus radonpitoisuuteen on yleensä alle 20 Bq/m³.Radonmittaus
Radonmittaus tehdään yleensä joko talvella tai alkusyksystä, koska silloin sisäilman radonpitoisuus on tyypillisesti korkeampi. Radonmittaus on tärkeä erityisesti alueilla, joilla tiedetään olevan korkea radonpitoisuus.
Radonmittauksen vaiheet:
- Mittauslaitteen hankinta: Voit tilata radonmittauspurkkeja (passiivisia mittauspurkkeja) esimerkiksi internetistä tai radonmittauksia tarjoavista yrityksistä.
- Asetuspaikan valinta: Mittauspurkit sijoitetaan asumiskäytössä oleviin huoneisiin, kuten olohuoneeseen tai makuuhuoneeseen. Mittaus tehdään vähintään kahdessa eri huoneessa ja purkit tulee sijoittaa noin metrin korkeudelle lattiasta, pois ikkunoiden ja ilmanvaihtokanavien läheisyydestä.
- Mittausjakso: Mittaus kestää yleensä 2–3 kuukautta. Lyhyempää mittausaikaa, esimerkiksi 7 vuorokautta, voidaan käyttää lisämittauksena, mutta se ei anna yhtä luotettavaa tulosta kuin pitkäaikainen mittaus.
- Mittauspurkkien palautus ja tulosten saaminen: Mittauspurkit lähetetään mittausajan jälkeen takaisin laboratoriolle, joka analysoi ne ja antaa tulokset.
Suositellut radonpitoisuuden rajat:
- 200 Bq/m³: Tämä on enimmäisraja asumistiloissa Suomessa. Jos mittaustulos ylittää tämän rajan, suositellaan toimenpiteitä radonpitoisuuden vähentämiseksi.
- 300 Bq/m³: Tämä on EUasettama enimmäisraja. Jos pitoisuus ylittää tämän, korjaustoimenpiteet ovat erityisen suositeltavia.
- Alle 100 Bq/m³: Tämä on tavoitetaso, jossa radonpitoisuus on turvallisella tasolla asumiseen.
Radonkorjaukset
Radonin torjunnassa tehokkaimmat keinot ovat radonimuri ja radonkaivo – ne ovat käytännössä ne järeimmät menetelmät, joilla radon saadaan hallintaan erityisesti silloin, kun pitoisuudet ovat korkeita. Mutta ennen kuin ryhdytään mihinkään korjaustoimiin, kannattaa aina tarkistaa, että talon ilmanvaihto toimii kunnolla. Huonosti toimiva ilmanvaihto voi nimittäin nostaa radonpitoisuuksia merkittävästi.
Jos ilmanvaihto on kunnossa, voidaan harkita myös tiivistystoimia. Tavoitteena on estää radonin kulkeutuminen sisätiloihin esimerkiksi alapohjan rakojen kautta. Tiivistykset voivat kuitenkin olla haastavia toteuttaa, etenkin puutaloissa, joissa rakenteet elävät ja rakoja voi syntyä uudelleen.
Kokonaisuudessaan radonkorjaukset vaativat huolellista suunnittelua ja usein asiantuntijan apua. Jos haluat, voin auttaa sinua vertailemaan eri menetelmien kustannuksia tai sopivuutta eri rakennustyypeille.
Lisätietoja:
Pientaloasuntojen radonpitoisuudet kunnittain
Pientaloasuntojen radonpitoisuudet postinumeroalueittain
Radonkartat
